Kuinka hajonneet 200kg painavat ja 2,3m korkeat ikkunat siirretään ulos talosta?

Kuten mainitsimme aiemmassa blogipostauksessamme, tämän viikon isoimmaksi päänvaivaksi muodostuivat Sievitalomme työmaalla seisovat olohuoneen vaurioituneet ikkunat:

Kuten kuvasta näkyy, ikkunat ovat melko kookkaat. Kuvassa vasemmalla puolella ovat uudet ikkunat ja oikealla puolella seinään nojailevat vanhat ikkunat. Ikkunoilla on korkeutta 2,3 metriä ja leveyttä 2 metriä. Painosta meillä ei ole ihan tarkkaa käsitystä, mutta toinen ikkunavalmistaja ilmoittaa että vastaavanlainen kolmilasinen ikkuna painaa 42,2 kiloa per neliö. Tämä tarkoittaa että yksi tuollainen kuvassa näkyvä ikkuna painaa liki 200kg. Ikkunoita on kolme ja kussakin ikkunassa on kaksi osaa: uloin yksittäinen ikkunalasi, jossa on alumiiniset pielet sekä sisäpuolen ikkuna, jossa on kaksi lasia ja puiset pielet. Ulompi ikkunalasi painaa arviolta 65kg ja sisempi tuplalasi noin 130kg. Ikkunatehtaan mukaan yhtä ikkunaa kantamaan tarvitaan neljä henkilöä. Talomme työmaaovi on 2m korkea, joten ikkunaelementit täytyy kääntää kyljelleen jotta ne saa ovesta ulos.

Tässä on lähikuva ikkunoista:

Ikkunoiden kokonaishinta on noin 4000 euroa. Ne ovat turvalasia ja niissä on auringonsuojakalvo.

Ikkunat vaurioituivat kun talomme seinäelementtejä asennettiin. Talon kattoristikot kaatuivat kun niitä asennettiin talon katolle ja osa ristikoista rymähti talon sisäpuolelle. Samalla seinäelementit, joissa ikkunat olivat jo kiinni, nytkähtivät. Nytkäyksen johdosta ikkunoiden karmit ja pielet halkesivat ja saranat vääntyivät.

Ikkunat vaihdettiin uusiin noin viisi viikkoa sitten. Samalla Sievitalo jätti vanhat ikkunat nojailemaan talon sisäpuolelle olohuoneen seinään. Tässä ei ollut juurikaan järkeä. Helpommalla oltaisiin päästy, jos ikkunat olisi nostettu talon autokatokseen.

Ikkunatehdas oli aikeissa lähettää neljä henkilöä hakemaan ikkunoita, mutta ylimääräinen valvojamme ilmoitti että hän noutaa ikkunat ja rakentaa niistä kasvihuoneen pihalleen. Parin viikon päästä valvoja ilmoitti ettei otakaan ikkunoita. Tässä vaiheessa ne alkoivat olla jo tiellä työmaalla. Sievitalo lupasi selvitellä että saisivatko he uudet hakijat ikkunoille. Kun asiasta kyselimme viime viikolla, Sievitalolta ilmoitettiin että he eivät ole löytäneet ikkunoille hakijoita. Ikkunoiden järjestäminen pois työmaalta jäi siis meidän vastuullemme. Ja tässä vaiheessa oli enää neljä työpäivää aikaa päästä ikkunoista eroon ennen kuin seiniä, joihin ikkunat nojailevat, alettaisiin käsitellä tasoitteella. Kiire tuli.

Lähdimme googlailemaan yritystä jolla olisi tavaran poishakupalvelu tai kierrätyspalvelu. Arvionamme oli että raskaita ja isoja ikkunaelementtejä siirtelemään tarvitaan ammattilaisia. Esimerkiksi Niemi-muuttopalvelulta löytyy myös palvelu, jossa he noutavat tavaraa ja kierrättävät sen. Valitettavasti Niemi oli jo täysin buukattu tälle viikolle. Onneksemme löysimme Easynouto-nimisen palvelun, joka pääsi paikalle jo torstaina. Sovimme että he lähettävät paikalle kolme henkilöä ja kuorma-auton. Toinen meistä toimisi neljäntenä kantajana.

Torstai-iltana hieman kahdeksan jälkeen paikalle saapui vain kaksi miestä kolmen sijaan. Heillä ei ollut mukana imukuppeja, joiden avulla ikkunoiden siirtely olisi ollut helpompaa. Ensi töikseen miehet tarttuivat kaksilasiseen ikkunaelementtiin ja yrittivät liikuttaa sitä. Hetken yritettyään miehet totesivat että "eihän tämä liiku tästä mihinkään". Ikkunassa kun ei oikein ole mitään mistä saisi kunnolla otteen.

Kolmen hengen voimin kuitenkin saimme hitaasti liu'utettua 130-kiloista ikkunaa betonilattiaa pitkin. Kaksi henkeä nosti ikkunaa edessä ja takana kolmas työnsi sitä kaikin voimin eteenpäin. Tämä oli järjettömän raskasta mutta ikkuna liikkui kuin liikkuikin hitaasti. Tässä vaiheessa muistimme että ikkuna pitäisi kääntää kyljelleen jotta se mahtuisi ulos ovesta. Mutta kolmen hengen voimin ikkuna saatiin ensin kaadettua lasi betonilattiaa vasten ja sitten nostettua pystyyn kylki lattiaa vasten. Ja sitten ikkuna työnnettiin oviaukon eteen. Jokainen lattiaa pitkin työnnetty ikkuna luonnollisesti nirhasi näkyvät jäljet betonilattiaan. 

Seuraava ongelma oli miten ikkuna saadaan alas etuterassilta, jonka alin askelma on noin 70cm korkeudella maanpinnasta, koska pihaa ei ole vielä korotettu lopulliseen tasoonsa. Ratkaisuksi muodostui peruuttaa kuorma-auto siten että sen perälautanostin saatiin laskettua kiinni etuterassiin. Nyt ikkunan voisi työntää etuterassia pitkin kuorma-autoon.

Ensimmäisen 130-kiloisen ikkunan tapauksessa yritimme suojata etuterassin vanhoilla matoilla, joita olimme ottaneet mukaan tätä tarkoitusta varten. Mattojen päällä ikkuna liukuikin paremmin kuin betonilattialla. Valitettavasti matto luiskahti pois ikkunan alta ja ikkuna raastikin ikuiset jäljet uunituoreeseen etuterassiimme. Kahden muun 130-kiloisen ikkunan tapauksessa keksimme tehdä ikkunoille "radan" terassilautojen ylijäämäpätkistä. Pätkien päällä ikkunat liukuivat paremmin. Ja lisäksi terassilaudan pätkän pystyi pujottamaan ikkunan alle, tukemaan sen etuterassiin ja nostamaan ikkunaa ylöspäin, mikä helpotti ikkunan sujauttamista kuorma-autoon.

Ensimmäisen ikkunan saaminen kuorma-auton kyytiin oli niin valtava ponnistus, että tuntui lähes mahdottomalta ajatukseltä että tämä urakka pitäisi toistaa vielä kaksi kertaa.

Kolme 65-kiloista ikkunaelementtiä eivät tuottaneet ongelmia - ne sujahtivat kuorma-autoon sukkelasti. Ja kaksi viimeistä 130-kiloista ikkunaakin saatiin lopulta autoon. Terassilaudanpätkistä rakennettu rata helpotti hommaa merkittävästi.

Kaikkiaan kuuden ikkunaelementin siirto autoon vei reilun tunnin. Selkä, niska, hartiat ja käsivarret olivat ponnistuksen myötä varsin hajalla.

No, tästäkin selvittiin. Ikkunoiden betonilattiaan nirhaamat jäljet jäävät parketin alle, joten ne eivät ole ongelma. Mutta osa etuterassin laudoista taitaa mennä vaihtoon. 

Lisää taloprojektimme Sievitalo-kokemuksia löytyy täältä.